torstai 6. syyskuuta 2012

Angry Bird

Jeeeee!!!
Meillä lapset juhli synttäreitään kesällä. Jo keväällä aloin ehdottelemaan, että josko Angry Birds -kakku, miten olisi Angry Birds -kakku, entäpä Angry Birds -kakku? Vaan ei, ei kelvannut mamman ehdotukset kummallekaan. Poika halusi Pokémon-pallon ja tyttö prinsessakakun. Vaan nytpä pääsin viimein leipomaan sen Angry Birdsinkin.

Pojan kaveri nimittäin täytti juuri kunnioitettavat 7 vuotta ja toivoi kakukseen - Angry Birdsiä. Ja minä pääsin tuon toiveen toteuttamaan! Nyt on tämäkin aihe sitten korkattu ja toiveen mukainen punainen lintu valmistettu. Ja syöty :-)

Kasasin kakun kulhoon: tavallinen kakkupohja, mansikka-vanilja -hilloa ja prinsessakakun reseptillä valmistettu vaniljakiisseli-kermavaahto -seos. Koristelut on tehty marsipaanista ja sokerimassasta.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Pitäisköhän ruveta Skarppaamaan?



Ensimmäisestä lapsesta tuli jonkin verran ylimääräisiä raskauskiloja vaikka tuotos niin kovin pikkainen olikin. Toisesta tuli niitä myös. Eikä kahta ilman kolmatta ja sama pätee raskauskiloihin - ainakin mun tapauksessa. Mutta voi kun kyse olisikin vain kiloista, mun tapauksessa kun puhutaan kymmenistä kiloista. Tarkemmin sanottuna kolmesta kymmenestä. 30. KOLMEKYMMENTÄ ylimääräistä kiloa, kymppi lahjana kultakin kultamussukalta. Ja neljättä en enää uskalla edes ajatella...

Varmaan jo verenpainetaudit ja kakkostyypindiabetekset kolkuttelevat porstuassa seuranaan lonkka- ja polvinivelvaivat....

Kiloista haluaisin eroon, lapsista en. Mutta sepä se sitten onkin helpommin sanottu kuin tehty. Edessäni on vääjäämättä pitkä ja kivinen tie, etenkin kun järkevää olisi yrittää samalla omaksua kokonaan uudenlaiset ja terveellisemmät elintavat. Loppuelämäksi.




Kaikennäköistä on tullut tähän mennessä kokeiltua, mm. kaalikeittodieetti (värisyttää vieläkin ajatus koko litkusta), lentoemäntädieetti (en vieläkään ole oppinut tykkäämään vichystä), painonvartijat (useampaankin otteeseen alkaen liikennevaloista päättyen pointsien kautta pisteisiin. Rahat meni, kilot jäi.) etc. Vain paljon hehkutettu karppaaminen on kokeilematta, ehkäpä ratkaisu olisikin siinä? Paitsi, että en mä pystyisi täysin hylkäämään viljoja (reissumies, aah) saati sokereita (raakasuklaa ei mitenkään ikinä ikinä ikinä voi korvata Fazerin sinistä). Entä jos kehittäiskin sellaisen oman sovelluksen siitä, skarppaamisen? Ei siis karppaamista vaan jonkinlaista semikarppaamista, jota pystyisi noudattamaan "kuurin" jälkeenkin?

Tässäpä suunnitelmani:
1. Syömisten viilaaminen määrällisesti vähemmiksi ja laadullisesti paremmiksi : vähemmän sokereita ja höttöjauhoja, enemmän täysjyvää, proteiineja ja kasviksia sekä hedelmiä.
2. Ei liian tiukka linjaa, ettei ala kaduttaa koko laihdutusurakka heti alkumetreillä, sallittakoon siis 1 herkuttelupäivä viikossa. Joskaan silloinkaan ei saa ihan lekkeriksi heittää, eihän?
3. Liikuntaakin tarvitaan lisää: vähintään 3 krt/vko JOTAIN. Jumppaa, zumbaa, kävelylenkkejä, hölkkää, uintia - mitä vaan, kunhan jotain. Ja koti kiiltämään hyötyliikunnan merkeissä. Jos liikuntaan saisin syttymään sisäisen palon, olisin ikionnellinen.
4. Ja sitten se vaikein, eli motivaation säilyttäminen ja itsekurin löytäminen. Jääkaapin oveen täydellinen farkkupeppu ja viereen valokuva omasta?!? :-D

Ja eikun tulta päin!







perjantai 15. kesäkuuta 2012

Prinsessahumua

Tätä päivää oli kuulkaas odotettu! Ensimmäiset 5 v. neitosen kaverisynttärit! Kutsuvieraina oli 2 hyvää ystävää vanhasta päiväkodista ja lisäksi täytettävien ikävuosien mukaisesti 5 ystävää nykyisestä päiväkodista. Melkein kaikki prinsessat pääsivätkin ihanissa juhla-asuissaan saapumaan kotilinnaamme kauniina aurinkoisena iltana. Kuningataräidiltä saattoi tarjoilujen suhteen hieman karata mopo käsistä (vai pitäisikö sanoa hevosvaunut)...etenkin kun tuon ikäisille ei nuo herkut ehkä suuressa mittakaavassa maistu. Mutta toisaalta, tähän asti olen päässyt järjestämään lähinnä Star Wars/merirosvo/Pokémon/Spiderman -tyyppisiä teemasynttäreitä, joten ymmärtäähän sen, eikö? Ohjelmassa oli herkkujen syönnin lisäksi lahjojen avaus, kruunuaskartelua, tanssia ja vapaata leikkiä. 1,5 tuntia sujui hujauksessa sekä lasten että allekirjoittaneen mielestä. Lähtiäislahjaksi prinsessat saivat vielä kaulaansa karkkihelmet.

Prinsessat herkkujen äärellä. Tarjolle piti sankarin toiveen mukaisesti laittaa vain prinsessaherkkuja. Mielellään vaaleanpunaisia sellaisia. Pöydästä löytyikin mm. prinsessakakku, kakkutikkareita, raparperikuppikakkuja, Aleksanterinleivoksia, marenkeja, prinsessakeksejä, vaahtokarkkeja, ranskanpastilleja ja Geisha-konvehteja. Ja pientä suolaista myös, toki teeman mukaisesti aseteltuna/koristeltuna.


Kakkutikkarit, ohje Hellapoliisilta ( http://www.hellapoliisi.fi/karkit/3911-cake-popsit )


Prinsessakakku, sisällä vaniljakiisseliä, mansikkaa ja kermavaahtoa. Kukkaset sokerimassasta.
Kinkkuleipäset kurkkukukilla

Dippikukkanen




Valmiina puhaltamaan kynttilät, toive vielä mietinnässä...

Kruunujen askartelua

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Heippa vaan tutit!

Pakko jakaa tämä maailmalle...kun kerrankin pääsee oikein hykertelemään omalle oveluudelleen!
Meidän pienimmäinen siarasti nimittäin tossa taannoin karsean flunssan. Räkää riitti siinä määrin, että hengittäminen nenän kautta ei onnistunut huolimatta keittosuolista, nasolineista ja nenäfriidan ahkerasta käytöstä.  Ja kokeilkaapa itse lutkuttaa tuttia antaumuksella ja hengittää samaan aikaan vain ja ainoastaan suun kautta. Melkoisen haasteellista. Neiti siis itse hylkäsi tutin flunssan aikana. Ja silloin tämä kotirouva äkkäsi tilaisuutensa tulleen ja keräsi kaikki tutit piiloon. Ja tutista vierottuminen oli sillä selvä. Flunssa kesti sen verta pitkään, että neiti M. ehti unohtaa tutin olemassa olon ja oppi jopa nukahtamaan ilman sitä. Suurin imemisen tarpeen kausikin oli vissiin jo ohitettu, koska suuhun ei ole eksynyt sen jälkeen peukku, eikä rättikään. Valveilla ollessa sinne tietty eksyy kaikki mahdollinen, tänään mm. koiran pihalla pyöritelty puruluu, nam...

Neiti M. on siis vieroitettu tutista kunnioitettavassa kuuden kuukauden iässä! Ja alla olevaa kattausta ei tarttenut kiikuttaa Korkeasaaren apinavauvoille, Korvatunturin pikkutontuille, saati lelukaupan sedälle. 
Hip hei ja hurraa!



tiistai 1. toukokuuta 2012

Vappu!

Meillä vappuun kuuluu ehdottomasti lasten vappupallot. J jr oli bongannut jostain Angry Birds pallon ja sellainen oli ehdottomasti saatava. Ensimmäisestä kaupasta ne olivat loppuun myyty, samoin seuraavasta. Torimyyjäkin möi ei oota klo 15 vappuaattona. Vaan neljännessä paikassa tärppäsi ja vappu oli pelastettu. Tytöt eivät onneksi olleet niin vaativia.


Vappu - mikä mainio syy myös herkutella. Grilliin laitettiin paprikaa, kesäkurpitsaa, halloumia ja broilerinfileitä, seuraksi feta-pinaattipiirakkaa ja cesarsalaattia. Ja jälkkäriksi munkkeja, kuohuvaa ja tätä ihanaa Baileys-juustokakkua, joka kyllä vei kielen mennessään. Ohjeen otin Kinuskikissan blogista, mutta oikaisin sen verran, etten tehnyt keksireunusta enkä koristeita päälle. Maku oli silti hyvinkin kohdillaan, joskin hieman tuhdin puoleista...

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Tunturilomailua ja siililapaset

Viime viikko vierähti keväthangilla pohjoisen tunturimaisemissa. Lomassa parasta oli kaiken puuhan (laskettelua, hiihtoa, pulkkailua, uintia, keilailua, sukulointia...) lisäksi etenkin yhdessä vietetty aika. Oli mukavaa, kun siippa oli jakamassa arjen puuhia 24/7. J jr osallistui hiihtokouluun, mutta neiti K:ta ei sinne vielä ikänsä puolesta huolittu. Ihan yhtä hyvin hän pärjäsi kuitenkin rinteessä äitinsä opastuksessa kuin veljensäkin. Mitä lujemmaksi vauhti kiihtyi, sitä kovempaa hän nauroi. Ja lopuksi mahtava aurakäännös suoraan hissin juureen - tuleva Poutiainen?







Ja jotain olen saanut aikaiseksikin: Laatikon pohjalta löytyi sinne unohtunut kerä Novitan Tango Fania ja tadaa! Kotirouva proudly presents: Siililapaset. 



torstai 29. maaliskuuta 2012

Kuusi kikkaa

Voi kunpa joku olisi aikanaan kertonut, että on muutama kikka, joilla vauvaperheen arki luistaa entistä paremmin! Näin kolmannen kohdalla sitä on tullut opittua kaikenlaista vauvanhoidosta lukemalla, vertaistuilta ja myös kantapään kautta. Muutaman asian kun joku olisi kertonut jo silloin reilut 6 vuotta sitten, niin liian helpollahan sitä olisi päässytkin.

1. Kantoreppu on huomattavasti parempi selälle ja hartioille kuin perinteinen rintareppu.

2. Sinkkivoide on ihan ykkönen (pahastikin) punoittavien taipeiden ja makkaroiden välien hoidossa. Tehoaa paremmin kuin lääkärin määräämä kortisoni, eikä pölise niin pahasti kuin talkki.

3. Vauva kannattaa kääräistä tiukkaan kapaloon yöksi ja välttää päivälläkin syliin nukuttamista. Jollei sitten välttämättä halua olla tekemässä sitä aina ja ikuisesti. Neiti M (pian 5kk) kääräistään edelleen illalla klo 21 huopansa sisään kapaloviritelmään, laitetaan kyljelleen omaan pinnasänkyynsä, vetäistään soittolelu soimaan (suosittelisin tuutulauluksi sopivaa sävelmää, esim. Brahmsin kehtolaulua, sellainen renkuttava tuiki-tuiki-tähtönen ei toimine niin hyvin...) ja poistutaan huoneesta. Seuraavan kerran tapaamme n. klo 05 kun neiti M vaatii saada yöpalansa, jonka jälkeen unet jatkuvat vielä kapalossa klo 08 saakka. Jotkut tietysti tykkää nukkua kainalokkain, ettei itse tarvitse nousta yöllä sängystä ruokintahetkeä varten, mutta itse en silloin saa nukuttua silmäystäkään. Kukin tyylillään, mutta sanoisin, että meillä tämä toimii täydellisesti.

4. Jos autoilee, kannattaa hommata sellaiset matkarattaat, joihin saa kliksautettua turvakaukalon kiinni. Ja sellainen turvakaukalo, joka on niiden kanssa yhteensopiva ;-) Eipä tartte herätellä vauvaa turhaan, vaan hänet voi napata kaukalossaan nukkuvana autosta mukaan kauppaan, esikoisen fudistreeneihin, keskimmäisen taitoluistelutreeneihin, eskarin vanhempainiltaan, kotiäitien lounastreffeille, kauppakeskusshoppailuille etc. Tommoinen  5 kuukautinen jötkäle nimittäin painaa yhdessä kaukalon kanssa nimittäin sen verta paljon, että häntä ei enää huvikseen kantele. Meillä on tällaiset Britaxit ja voin suositella. Ei tarvitse edes tota istuinosaa irrottaa kaukalokäytössä, menevät näppärästi kasaan, rullaavat liikkeellä hyvin ja ovat kevyet nostaa auton konttiin. Lenkkikäytössä meillä on edelleen vuoden 2005 miltei antiikkiset Brio Novat leveillä ilmakennorenkailla (ei tarvitse pumpata, mutta rullaavat silti kevyesti!). Niillä menee läpi pahemmastakin sohjokasasta ja pystyy kulkemaan auraamattomillakin kaduilla, jos ei vieroksu hikeä ja ärräpäitä.


5. 2 vuotta on liian pieni ikäero sisaruksille. 4 vuotta on paljon parempi. 2 vuotias nimittäin kärsii enemmän mustasukkaisuudesta ja hänellä on vähemmän konsteja käsitellä sitä. Puhumisen sijaan 2-vuotias tykkää ohimennen vähän mäjäyttää vauvaa. Ja kun he kasvavat, tappelevat he taukoamatta. 4-vuotias sen sijaan tykkää olla hyödyksi ja auttaa vauvan hoidossa. Hän osaa myös jo itsenäisesti syödä, käydä vessassa, pukea, siivota huoneensa jne. Hänellä on myös jo omia kavereita ja kiinnostuksen kohteita, ehkäpä he eivät isompina tappele niin paljoa keskenään? Toiveajattelua? ;-)

6. Ei kannata raskausaikana leipoa vierasvaraa pakkaseen. Sieltä on liian helppo ottaa vähän särvintä päiväkahville. Ja aamukahville. Ja ilman kahvia. Ja kas, vieraat saavatkin kaapin perälle unohtuneita pahoja Marie-keksejä...

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Lumiukkokakku

Kälyni täytti taannoin vuosia. Vaan mitäpä viedä lahjaksi aikuiselle naiselle, jolla on jo kaikki tarvittava, jolla on varaa ostaa se mitä puuttuu ja joka sitä paitsi ei ole kovinkaan kulutus-/tavaraorientoitunut? Itse ratkaisin pulman tällä kertaa näin:
Heipä hei,
ja tervetuloa kurkistamaan tämän kotirouvan elämään ja ajatuksiin. Tällä hetkellä kotona kolmen alle kouluikäisen kanssa touhutessa työelämä tuntuu jotensakin kovin kaukaiselta. Vaikka siellä ne työt odottavat sitten aikanaan, nyt nautin kuitenkin tästä olotilastani. Nautin suuresti! Ihaninta ovat rauhalliset aamut, joita ehtii hyvin sulostuttamaan kahvikuppi ja Hesari ennen kuin vasta yhdeksäksi pitää ehtiä J.juniorin eskarille tuohon muutaman sadan metrin päähän. Kun olin töissä, piti työpaikalla olla jo klo 7.30 paikalla, eli auto starttasi ennen klo 7. Ei tarvinnut haaveilla kahvista ja Hesarista aamutuimaan.