Pakko jakaa tämä maailmalle...kun kerrankin pääsee oikein hykertelemään omalle oveluudelleen!
Meidän pienimmäinen siarasti nimittäin tossa taannoin karsean flunssan. Räkää riitti siinä määrin, että hengittäminen nenän kautta ei onnistunut huolimatta keittosuolista, nasolineista ja nenäfriidan ahkerasta käytöstä. Ja kokeilkaapa itse lutkuttaa tuttia antaumuksella ja hengittää samaan aikaan vain ja ainoastaan suun kautta. Melkoisen haasteellista. Neiti siis itse hylkäsi tutin flunssan aikana. Ja silloin tämä kotirouva äkkäsi tilaisuutensa tulleen ja keräsi kaikki tutit piiloon. Ja tutista vierottuminen oli sillä selvä. Flunssa kesti sen verta pitkään, että neiti M. ehti unohtaa tutin olemassa olon ja oppi jopa nukahtamaan ilman sitä. Suurin imemisen tarpeen kausikin oli vissiin jo ohitettu, koska suuhun ei ole eksynyt sen jälkeen peukku, eikä rättikään. Valveilla ollessa sinne tietty eksyy kaikki mahdollinen, tänään mm. koiran pihalla pyöritelty puruluu, nam...
Neiti M. on siis vieroitettu tutista kunnioitettavassa kuuden kuukauden iässä! Ja alla olevaa kattausta ei tarttenut kiikuttaa Korkeasaaren apinavauvoille, Korvatunturin pikkutontuille, saati lelukaupan sedälle.
Hip hei ja hurraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti