Pitäisköhän ruveta Skarppaamaan?

Ensimmäisestä lapsesta tuli jonkin verran ylimääräisiä raskauskiloja vaikka tuotos niin kovin pikkainen olikin. Toisesta tuli niitä myös. Eikä kahta ilman kolmatta ja sama pätee raskauskiloihin - ainakin mun tapauksessa. Mutta voi kun kyse olisikin vain kiloista, mun tapauksessa kun puhutaan kymmenistä kiloista. Tarkemmin sanottuna kolmesta kymmenestä. 30. KOLMEKYMMENTÄ ylimääräistä kiloa, kymppi lahjana kultakin kultamussukalta. Ja neljättä en enää uskalla edes ajatella...

Varmaan jo verenpainetaudit ja kakkostyypindiabetekset kolkuttelevat porstuassa seuranaan lonkka- ja polvinivelvaivat....

Kiloista haluaisin eroon, lapsista en. Mutta sepä se sitten onkin helpommin sanottu kuin tehty. Edessäni on vääjäämättä pitkä ja kivinen tie, etenkin kun järkevää olisi yrittää samalla omaksua kokonaan uudenlaiset ja terveellisemmät elintavat. Loppuelämäksi.




Kaikennäköistä on tullut tähän mennessä kokeiltua, mm. kaalikeittodieetti (värisyttää vieläkin ajatus koko litkusta), lentoemäntädieetti (en vieläkään ole oppinut tykkäämään vichystä), painonvartijat (useampaankin otteeseen alkaen liikennevaloista päättyen pointsien kautta pisteisiin. Rahat meni, kilot jäi.) etc. Vain paljon hehkutettu karppaaminen on kokeilematta, ehkäpä ratkaisu olisikin siinä? Paitsi, että en mä pystyisi täysin hylkäämään viljoja (reissumies, aah) saati sokereita (raakasuklaa ei mitenkään ikinä ikinä ikinä voi korvata Fazerin sinistä). Entä jos kehittäiskin sellaisen oman sovelluksen siitä, skarppaamisen? Ei siis karppaamista vaan jonkinlaista semikarppaamista, jota pystyisi noudattamaan "kuurin" jälkeenkin?

Tässäpä suunnitelmani:
1. Syömisten viilaaminen määrällisesti vähemmiksi ja laadullisesti paremmiksi : vähemmän sokereita ja höttöjauhoja, enemmän täysjyvää, proteiineja ja kasviksia sekä hedelmiä.
2. Ei liian tiukka linjaa, ettei ala kaduttaa koko laihdutusurakka heti alkumetreillä, sallittakoon siis 1 herkuttelupäivä viikossa. Joskaan silloinkaan ei saa ihan lekkeriksi heittää, eihän?
3. Liikuntaakin tarvitaan lisää: vähintään 3 krt/vko JOTAIN. Jumppaa, zumbaa, kävelylenkkejä, hölkkää, uintia - mitä vaan, kunhan jotain. Ja koti kiiltämään hyötyliikunnan merkeissä. Jos liikuntaan saisin syttymään sisäisen palon, olisin ikionnellinen.
4. Ja sitten se vaikein, eli motivaation säilyttäminen ja itsekurin löytäminen. Jääkaapin oveen täydellinen farkkupeppu ja viereen valokuva omasta?!? :-D

Ja eikun tulta päin!

Prinsessahumua

Tätä päivää oli kuulkaas odotettu! Ensimmäiset 5 v. neitosen kaverisynttärit! Kutsuvieraina oli 2 hyvää ystävää vanhasta päiväkodista ja lisäksi täytettävien ikävuosien mukaisesti 5 ystävää nykyisestä päiväkodista. Melkein kaikki prinsessat pääsivätkin ihanissa juhla-asuissaan saapumaan kotilinnaamme kauniina aurinkoisena iltana. Kuningataräidiltä saattoi tarjoilujen suhteen hieman karata mopo käsistä (vai pitäisikö sanoa hevosvaunut)...etenkin kun tuon ikäisille ei nuo herkut ehkä suuressa mittakaavassa maistu. Mutta toisaalta, tähän asti olen päässyt järjestämään lähinnä Star Wars/merirosvo/Pokémon/Spiderman -tyyppisiä teemasynttäreitä, joten ymmärtäähän sen, eikö? Ohjelmassa oli herkkujen syönnin lisäksi lahjojen avaus, kruunuaskartelua, tanssia ja vapaata leikkiä. 1,5 tuntia sujui hujauksessa sekä lasten että allekirjoittaneen mielestä. Lähtiäislahjaksi prinsessat saivat vielä kaulaansa karkkihelmet.

Prinsessat herkkujen äärellä. Tarjolle piti sankarin toiveen mukaisesti laittaa vain prinsessaherkkuja. Mielellään vaaleanpunaisia sellaisia. Pöydästä löytyikin mm. prinsessakakku, kakkutikkareita, raparperikuppikakkuja, Aleksanterinleivoksia, marenkeja, prinsessakeksejä, vaahtokarkkeja, ranskanpastilleja ja Geisha-konvehteja. Ja pientä suolaista myös, toki teeman mukaisesti aseteltuna/koristeltuna.

Kakkutikkarit, ohje Hellapoliisilta ( http://www.hellapoliisi.fi/karkit/3911-cake-popsit )

Prinsessakakku, sisällä vaniljakiisseliä, mansikkaa ja kermavaahtoa. Kukkaset sokerimassasta.

Kinkkuleipäset kurkkukukilla

Dippikukkanen

Valmiina puhaltamaan kynttilät, toive vielä mietinnässä...

Kruunujen askartelua

Heippa vaan tutit!

Pakko jakaa tämä maailmalle...kun kerrankin pääsee oikein hykertelemään omalle oveluudelleen!

Meidän pienimmäinen siarasti nimittäin tossa taannoin karsean flunssan. Räkää riitti siinä määrin, että hengittäminen nenän kautta ei onnistunut huolimatta keittosuolista, nasolineista ja nenäfriidan ahkerasta käytöstä.  Ja kokeilkaapa itse lutkuttaa tuttia antaumuksella ja hengittää samaan aikaan vain ja ainoastaan suun kautta. Melkoisen haasteellista. Neiti siis itse hylkäsi tutin flunssan aikana. Ja silloin tämä kotirouva äkkäsi tilaisuutensa tulleen ja keräsi kaikki tutit piiloon. Ja tutista vierottuminen oli sillä selvä. Flunssa kesti sen verta pitkään, että neiti M. ehti unohtaa tutin olemassa olon ja oppi jopa nukahtamaan ilman sitä. Suurin imemisen tarpeen kausikin oli vissiin jo ohitettu, koska suuhun ei ole eksynyt sen jälkeen peukku, eikä rättikään. Valveilla ollessa sinne tietty eksyy kaikki mahdollinen, tänään mm. koiran pihalla pyöritelty puruluu, nam...

Neiti M. on siis vieroitettu tutista kunnioitettavassa kuuden kuukauden iässä! Ja alla olevaa kattausta ei tarttenut kiikuttaa Korkeasaaren apinavauvoille, Korvatunturin pikkutontuille, saati lelukaupan sedälle. 

Hip hei ja hurraa!